Projektin maakuntamatkailu kevään osalta huipentui valtakunnallisille Kirjastopäiville 8.-10.6.2011 Ouluun. Rakensimme messuosaston tiistaina illalla ja keskiviikkoaamulla. Lämpömittari näytti jo tulloin “kahtasataa”, joten tiivistä tunnelmaa tiesimme odottaa.
It’s all about…
Esittely osastolla hoidettiin tällä kertaa kolmen naisen voimin. Paula Saunamäen ja Lena Sågforsin kanssa kerroimme hankkeesta yleensä, avasimme projektin tavoitteita ja tietenkin ihmisiä kiinnosti se, mitä konkreettisesti on tehty. Kerroimme kirjastoissa tehdystä koekenttätoiminnasta, verkostojen rakentamisesta ja osallistujilta saadusta palautteesta. Tuloksista, ideoista ja kokemuksista löytyy lisää verkkopalvelustamme (www.verkkohaltuun.fi).
Messuaminen osastoilla osoittautuikin hikiseksi hommaksi. Kirjastopäivien osallistujat olivat kuumuudesta huolimatta uteliaita ja kiinnostuneita osastostamme ja projektistamme. Jonkin verran kuumuus näkyi keskustelutuokioiden “tiiviydessä” – yhtäkkiä piti sännätä juomaan, ulos, liikkeelle – joskus lähes kesken lauseen. Monta kertaa kiitin ääneen ja mielessäni vieressämme ollutta vesitynnyriä.
Omaa messuesittelyä tuki tietoisku, jonka pidimme samalla kolmen koplalla. Tietoisku oli kolminäytöksinen miniluento, jossa keskityimme projektin yleisesittelyyn, rakentamaamme verkkopalveluun ja tällä kertaa erityisesti Vaasan kaupunginkirjastossa tehtyyn toimintaan. Lopetimme esityksen sosiaalisen kirjastotyön hyveisiin. Kokemustemme mukaan on sosiaalisen kirjastotyön ydintä ovat ystävälliyys, läsnäolo, kuuntelu, sitotumista, jakamista ja auttamista. Kirjasto voi olla ja on reilu, reipas ja vastuuntuntoinen yhteisönsä aktiivinen toimija ja luotettava yhteistyökumppani.
Auditorioiden aika – onko se ohi?
Joku kommentoi, että osastoihin tutustumiseen oli sittenkin liian vähän aikaa, jos ison salin ohjelmasta ei halunnut olla pois. Myös sellaisia ääniä kuuli sekä käytävillä ihmisten puheissa, illanhumussa että sosiaalisen median tiivistyksissä, että tapaamisiin, kohtaamisiin ja vuorovaikutukseen ei jää riittävästi aikaa. Tutut löytävät tuttunsa ja tapaavat vanhoja kavereita, mutta nuorilla ammattilaisilla ja muilla tulokkailla voi jäädä kontaktit ottamatta ja verkostot virittämättä.
Isojen auditorioiden aika – onko se jo ohi tällaisten tapahtumien paikkan? Pitääkö rinnalle tuoda rinnakkaisia ohjelmaratoja, joista voi poimia itseä kiinnostavat. Monia kiinnostaa monet jutut ja valintojen teko on vaikeaa, totta. Yhä useampi kokee kuitenkin, että tekemällä, keskustelemalla, kyselemällä ja kertomalla – tutustumalla kolleegoihin – saa päivistä eniten irti ja samalla buustia omaan arkeen. Nimenomaan arjessa tarvitsemme jatkuvasti näitä verkostoja kehittämisessä, vertaisuudessa, oppimisessa. Arvokas voima, jonka puuttumisen huomaa, jos joutuu yksin nyhertämään.
Auringonsiemeniä
Osastolla houkuttelimme ihmisiä kirjoittamaan keltaisiin terälehtiin ajatuksia sosiaalisen kirjastotyön ydintä etsivän otsikon alle: It’s all about…. Jättiläisauringonkukka komistuikin päivien aikana hienosti. Terälehtiin oli kirjoitettu sosiaalisen kirjastotyön auringonsiemeniä mm. uskallusta, iloa, tasa-arvoa, tarinoita, yhdessä tekemistä, kuuntelua. Listaa voisi jatkaa – kukasta tuli elinvoimainen!
Lämmin (miltei hot bikini -) kiitos kaikille! Oli kiva nähdä, kohdata. Tästä voi hyvin mielin jatkaa kohti kesää – ja lomiakin.
