Learning Resources Centre José P. Fernández-Miranda, University of Puerto Rico, at Carolina
Todella ystävällinen isäntäväki ottaa innokkaina ja uteliaina vastaan Puerto Ricon yliopiston oppimiskeskukseen. Meitä on pieni, mutta kirjava ryhmä, jossa on edustajia Zimbabwesta, Meksikosta, Ranskasta, Dominikaanisesta tasavallasta ja muistaakseni Singaporesta. Luettelointiosaston naiset olivat laittaneet parastaan ja koristaneet työhuoneensa
uskomattomilla pikkuesineillä ja leluilla.
Oppilaitoksessa voi opiskella ja suorittaa sekä 2-vuotisia associate degree -tutkintoja että laajempia BA-tason tutkintoja. Lukukausi ei ole vielä alkanut, joten tiloissa on melko autiota ja hämärää. Hämäryys johtuu siitä, että ikkunoiden eteen on ruuvattu aaltopelilevyt, ettei auringonvalo pääse sisälle. Työntekijät harmittelevat, ettemme näe hienoa puistonäkymää, joka lukusalin ikkunasta avautuu. Minuakin harmittaa.
Kirjastonjohtaja kierrättää meidät kaikkiin mahdollisiin tiloihin ja paikkoihin. Kirjaston rakennuksessa opiskellaan mm. hotelli- ja ravintola-alaa sekä matkailua. Läheisessä rakennuksessa on tekniikan ja muotoilun tilat. Oppimisen ja opetuksen käytännöllisyys korostuu. Istumme yhtäkkiä opetushotellin respassa ja kurkimme ison opetusravintolan keittiöön ja juhlasaliin. Lisäksi johtaja esittelee meille ideoita muotoilualan tarpeisiin suunnitellusta materiaalikirjastosta.
Kirjastotilat ovat aika perinteiset. Kirjoja ja lehtiä, tietokoneluokkia. Johtaja kertoo, että salit ja lukupaikat ovat lukukausien aikana täynnä, ryhmäopiskelutilat ja muut myös. Juttelemme lyhyesti informaatiolukutaidon opetuksesta informaatikon kanssa. Myös täällä IL-opetus pyritään kytkemään osaksi opetussuunnitelmaan ja integroimaan opintojen sisälle.
Isäntien huomaavaisuudesta kertoo, että käsikirjaston pöydälle on tuotu matkailuteoksia vierailijoiden kotimaista. Isännät haluavat minun kiinnittävän huomioni Suomi-kirjaan ja koska en sitä heti tee, he hakevat minut ja nykivät hihasta katsomaan kirjaa, jossa lumipukuinen sotilas taistelee suuressa sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Silmäilen kirjaa ja näytän kartasta Helsingin ja Seinäjoen. Silmiini osuu toinen kuva. Utuinen kuva, jossa on poroja.
The Universidad del Este Library, in Carolina (Ana G. Méndez System)
Toinen vierailukohde on UNE, Universidad del Este. Meidät johdatellaan hallintorakennukseen ja rehtorin puheille. Oven suussa
hoidetaan viralliset kättelyt ja kohteliaisuudet, joissa Suomi saa erityistä huomiota. He sanovat seuraavansa Suomea ja koulutustamme erityisellä mielenkiinnolla. Korkeakoulun johto haluaa esitellä erityisesti oppilaitoksensa kansainvälisyyttä ja kieltämättä asiassa on onnistuttu. Yhteistyösopimuksia on ympäri maailmaa ja myös Suomeen on luotu kontakteja. Ainakin Haaga-Helian ammattikorkeakoulun kanssa on olemassa jonkinlainen opiskelijavaihtosopimus.
Ilmapiiri on kansainvälisempi ja jotenkin sitä kautta modernimpi. Keskustelujen kieli on erinomainen englanti. Sitä puhuvat kaikki, mutta kirjastossa saan käytännössä oman tulkin keskustelukumppanikseni. Ihmeellistä, sillä varmaan muutkin vieraat hallitsivat englannin espanjaa paremmin.
”Mikä on teidän salaisuutenne?” -kysymyksen kuulen toistamiseen vielä kirjastokierroksen aikana. Yritän selvittää parhaani mukaan: koulutuksen julkisuus ja ilmaisuus, avoimuus, kirjastojen ja koulujen yhteistyö, naisten asema yhteiskunnassa ja työelämässä. Näihin vastauksiin olisin kaivannut lukuja turvakseni. Ensi vuoden Helsingin Ilfa/Wliciä varten on syytä varautua tähän kysymykseen ja keskusteluun joka puolella. Ihmiset halusivat tietää tavallisten kansalaisten näkemyksiä,
eivät vain brändipuhetta.
Kirjaston tilat ovat moderneja, tekniseen puoleen on satsattu, uusia ja tyylikkäitä tiloja ja laitteita. Opiskelijoiden myönteinen ja iloinen olemus erottuu. Satunnaiset kohtaamiset käytävillä ja auloissa vahvistetaan hymyllä ja tervehdyksillä. Vierailijoista ollaan kiinnostuneita ja tuntuu siltä, ettei kaukana olisi se, että vaihdetaan muutama sana ja lause.
Tulee rankkasade. Vierailemme nopeasti kielikeskuksessa ja odotamme sateen taukoamista terassilla. Kielikeskuksen palvelujakin suomalaiset vaihto-opiskelijat olivat käyttäneet paljon, sillä … ”te, tehän ette, te suomalaiset, te ette osaa niin hyvin espanjaa”. Myönnän, emme niin, vain harvat meistä. Useampi voisi osata.
Ps. Tämän postauksen myötä kiitän lukijoita ja hyvästelen teidät tässä blogissa. Verkko haltuun! Nätet i besittning! -projektin vetovastuu oli rikasta ja opettavaista aikaa. Opimme paljon, saimme aikaankin, mutta tien raivaaminen jatkuu. Sosiaalisen – etsivän kirjastotyön (ja mitä se nyt onkaan… ) tehtävissä, menetelmissä ja verkostoissa työtä riittää edelleen. Sitä työtä teen jatkossa entisellä tahollani ja kenties vähän toisesta näkökulmasta, SeAMK Korkeakoulukirjaston informaatikkona. Olennaista on, ettei oleta mitään, kenestäkään tai mistään. Pysykää etsivällä mielellä ja voikaa parhaiten. terv. & mvh Leenae.
Kiitos Leena mielenkiintoisesta raportoinnista sieltä kaukaa merten takaa! Varmaan kongressimatka oli antoisa monella tapaa. Espanjan kielen osaamisesta tekee mieli kommentoida, että varmaan sitäkin kieltä tosiaan voisi usemapi osata. Espanjan puhujia on sentään huomattavan paljon, kun mennään Euroopan ulkopuolelle. Sitä emme juurikaan tule ajatelleeksi, englannin kielestä kun on tullut jo melkein toinen luontomme.
Ja kiitokset sinulle tuhannesti projketipäällikkyydestä! Olit innostunut, ideoiva, aina valmis auttamaan ja kannustamaan. Se ei unohdu. Yritämme jatkaa kunniakkaasti ja sinulle intoa uusin eväin siihen entiseen työhön!