Vuorovaikutus – milloin se riittää, mikä on liikaa?

Vuorovaikutus ryhmän kanssa – mikä on tarpeeksi, mikä liikaa, kysytiin Lahdessa. Vinkkejä tuli runsaasti osallistujien arjesta:

• Joskus on ryhmiä ja asiakkaita, joille toimii vain kolmen kysymyksen palvelu, muuten muodostuu jonoja. Aikapoliisiin rooli voi olla ohjaajalle ja asiakaspalvelijalle tarpeen, jotta muutkin saavat osansa, eikä kukaan yksin dominoi tilannetta.
• Lapsiryhmältä älä kysy, onko kenelläkään lemmikkieläimiä – tai keskustelusta ei tule loppua. (Älä ainakaan silloin, kun aikaa on rajallisesti.)
• Jos ryhmä ei oma-aloitteisesti kommunikoi, voi houkutella harjoitteilla, mutta ellei se toimi, pakottaakaan ei voi. Eikä kannata.

Lisää iltapäivän tärkeitä, praktisia sanomia: luota itse valitsemiisi menetelmiin! Oma innostus on hyvästä, mutta homman tarkoitus on oltava selvillä. Muista, että toiminnalla on oltava syy! Älä myöskään anna ei-vastauksen mahdollisuutta, kun ohjeistat. “Noustaiskos nyt ylös!” – Ei. “Haluaisitteko nyt keskustella vähän vieruskaverin kanssa?” – Ei.

Jutta myös muistuttaa, että tilaisuuden alussa jo luodaan ilmapiiriä, joka edistää vuorovaikutusta. Tänään sille rakensi edellytyksiä oman päivänsä värisen kangaspalan valinta, jossa keskustelu käynnistyi luontevasti.

Read Full Post »

Millä sen ryhmän saa haltuun?

Ryhmänohjauksesta kun puhutaan, ohjaajalla on oltava selvillä, mikä tilanteen tavoite on. Mitä tarjoat ryhmälle, mitä iloa, hyötyä, lisäarvoa he tilanteesta saavat? Ryhmästä pitäisi myös tietää muutakin kuin osallistujien lukumäärä, jotta voit herättää juuri käsillä olevan ryhmän kiinnostuksen heti alkajaisiksi.

Jutta antaa hyviä vinkkejä ryhmätilanteiden rakentamiseen. Tilanne pitää jäsennellä ja rytmittää. Kuten Kai Halttunen Kirjastokaistan videolla, myös Jutta ottaa esille aloituksen ja lopetuksen merkityksen. Miten johdatellaan aiheeseen, miten käynnistetään tilaisuus hyvin ja positiivisesti? Pienet, toiminnalliset harjoitukset voivat virittää päivän, tuokion tai työpajan alkuun nk. oikealla jalalla: eri värisiin kankaanpaloihin samaistuminen viestijänä / kouluttajana / esiintyäjänä, janalle asettuminen hyvin / huonosti nukkuneena ja tilanteen purkaminen yhdessä tutustuttaa kouluttajan ja osallistujat ja aktivoi kuulijat. Lopettamiseenkin kannattaa varata aikaa, ettei paikalta vain poistuta hätäisesti. Päivän voi päättää vaikka jokaisen osallistujan osaltaan täydentämään lauseeseen: Kouluttaminen on kuin __ .

Kehonkieli, eleet ja katse ovat meille workshop-osallistujille tuttuja sanattoman viestinnän osia. Asento tahtoo kuitenkin powerpointtaajalla jäädä puoliksi yleisöön selin, millä on ryhmädynamiikkaan vaikutuksensa. Ja vaikka hermostunutta hosumista on viisasta välttää, omaa luontaista elehdintäänsä ei kannata kahlita. Tilan käyttö on sekin tärkeää. Pöydän taakse piiloutuminen ja koneen takana jöpöttäminen eivät ymmärrettävästi luo kontaktia kuulijoihin. Kateederi pois puhujan ja kuulijan välistä (ja paneelikeskustelijoiden ja yleisön! miksei vain sohvia ja vaikka matala pikkupöytä, jos se huonekalu on välttämätön!) Lähesty ryhmääsi, älä jää liian kauas!

 

 

Read Full Post »

Ryhmä haltuun -työpajakiertue starttaa Lahdesta

Ihana aurinkoinen tiistai-aamu on Verkko haltuun -hankkeen työpajaturneen ensimmäinen. Kiertue käynnistyy valoisassa ja avarassa Lahden kaupunginkirjastossa ja auditoriossa käy jo kouluttaja Jutta Lainon ensimmäisen harjoituksen synnyttämä puheensorina. Muutamaa osallistujaa veti puoleensa lämmin ja energinen pinkki, toisia pirteä mutta rauhallinen petrooli ja kolmansia  aurinkoinen ja keväinen oranssi. (Samalla muodostui myös osuvia ryhmiä kuten Erja, Arja ja Mirja). Mukana on kirjastoammattilaisia Heinolasta, Kouvolasta, Lahdesta, Lappeenrannasta, mutta myös Vantaalta ja Järvenpäästä.

Jutta aloittaa workshopin kertomalla, kuinka käsityksemme itsestämme viestijänä, viestijäkuvamme, muotoutuu elämän aikana. Viestijäkuvaan vaikuttavat ymmärrettävästi aiemmat kokemukset: kannustettiinko kouluaikana esiintymään, puhumaan, viestimään, olivatko kokemukset positiivisia vai liittyikö esiintyminen aina tilanteisiin, joissa oli arvostelun kohteena kuten vaikkapa musiikkiopiston kurssitutkinnoissa. Työ ja siihen liittyvät kontaktit muovaavat omakuvaamme viestijänä, samoin opiskeluaikana käytetyt menetelmät. Eri elämäntilanteissa erilaiset viestintätaidot ovat tarpeen: teini-ikäisten lasten kanssa saattavat kehittyä neuvottelutaidot. Viestijäkuva voi siis myös iän myötä muuttua: käsitys itsestä esiintyjänä voi vahvistua, mikä yleensä tekee esiintymisestä ja viestintätilanteista mukavampia.

Tuolit odottavat ryhmää.

Oman viestintähistorian pohtiminen kymmenessä minuutissa on mukava, mutta myös hieman huolestuttava haaste. Tässähän joutuu menemään kouluaikojen esitelmäkipseihin ja konservatorion matineamokiin. Heti muistan itse yhden totaalisen muistikatkoksen pienenä pianistina: ihan varmasti kaikki puhuivat maanantai-aamuna koulussa juuri minusta ja siitä, miten jouduin aloittamaan biisin alusta kaksi, jos ei kolme kertaa. Hui.

Mutta sen miettiminen, mitä viestintätaitoja eri tilanteissa on oppinut ja kuinka ne ovat omakuvaan vaikuttaneet, tekee hyvää. Entä palaute? Millaista palautetta olen saanut, millainen palaute on vahvistanut positiivista viestijäkuvaa, mikä sitä murentanut? (Ja millaista palautetta siis itse voisi kanssaviestijöille tarjota!) Hyvä alku päivälle!

 

Read Full Post »