Intensiivinen työapajakiertueemme “Ryhmä haltuun” on päättynyt. Suomea kierrettiin etelästä pohjoiseen. Itse osallistuin työpajoihin Tampereella, Turussa, Oulussa ja Vaasassa. Sen lisäksi olimme Vaasan Piikkilän Terhin kanssa kertomassa Verkko haltuun -projektin Vaasan ja Turun toiminnoista suomalais-venäläisessä kirjastoseminaarissa Tampereella. Venäläiset vieraat olivat Novgorodista saakka.
Erilaisten ryhmien kanssa toimiessa me projektin osatoteuttajat olimme paljon miettineet ryhmien kohtaamista, hyvän vuorovaikutuksen aikaansaamista: minkälaisia taitoja ja osaamista se vaatii. Erityisesti näin sellaisten ryhmien kanssa, joiden kanssa tavataan useamman kertaa. Itse toiminnasta syntyi siis työpajakiertueen sisältö ja aihe. Koimme tärkeäksi eritellä sitä työpajoissa asiantuntijan opastuksella.
Kirjastoammattilaiset sanovat viihtyvänsä kirjojen parissa ja toimivansa mieluusti asiakaspalvelussa yksittäisten asiakkaiden kanssa. Mutta ryhmän tai joukon kanssa toimiminen, sille puhuminen tuntuu useimmista vieraalta. Sitä suorastaan kaihdetaan. Hakevassa ja hakeutuvassa kirjastotoiminnassa tällaista taitoa nimenomaan tarvitaan.
Ei arvosteltavaksi asettumista vaan vuorovaikutuksen rakentamista
Joistain kurssipalautteista kävi ilmi, että kurssille ilmoittautumista oli epäröity, kun pelättiin tehtäviä, joissa joudutaan esiintymään joukon edessä. Kouluttajamme Jutta Laino tähdensi jokaisessa työpajassa, että kysymyksessä on vuorovaikutukseen antautuminen. Ei ole kysymys esille esittämään ja arvostelluksi asettumisesta. Niinkö lähtemättömän syvälle meihin, ainakin vanhempaan polveen, on juurtunut muisto koulun laulukokeista, jolloin useimmat kokevat tulleensa luokan edessä nöyryytetyiksi?
Palautteista kuvastui helpotus, kun esittämään asettumista ei ollutkaan. Moni totesi ettei ehkä saanut kovin paljon mitään uutta tai hätkähdyttävää tietoa aiheesta. Sensijaan tärkeää oli ollut havainto, että on tavallaan vaistomaisesti toiminut oikein. Työpajassa oli saatu rohkaisua ja vahvistusta omalle tavalle toimia. Se ei ole huono tulos.
Vaikka työpajoissa oli kaikissa sama perussisältö, oli jokainen silti omanlaisensa, koska kukin osallistujajoukko antoi sille oman sävynsä. Oulussa totesimme, että montaa meistä yhdisti herkkyys. Itku tulee niin ilosta kuin jostain kauniista ja koskettavasta. Tunteeet näkyvät ja miksi eivät saisi, pohdimme.
Kaikissa työpajoissa kerroimme aivan aluksi tai lopuksi siitä, mitä me Turussa ja Vaasassa olemme projektin kestäessä tehneet. Että olemme hakeutuneet yhteistyöhön uudenlaisten kumppanien kanssa ja hakeneet uusia ihmisryhmiä kirjastojen käyttäjiksi. Se on vaatinut rohkeutta ja ennakkoluulotonta liikkeellelähtöä ulos kirjastosta. Siitä saimme kiitosta ja kannustusta pajalaisilta kaikkialla. Kerroimme, miten olemme tutustuneet etukäteen kumppaneihin ja heidän toimintaansa ja miten olemme roolittaneet oman toimintamme. Nämä tapauskertomukset havainnollistivat toivottavasti sen, miksi ryhmä haltuun -teema oli valittu koulutuskiertueen sisällöksi.
Miten suojata itseään?
Muutaman kerran kiertueen aikana meiltä kysyttiin, oliko meille osatoteuttajille järjestetty mahdollisuus työnohjaukseen tai muuhun keskustelutukeen. Kysymys nousi kuulijoista, kun he kokivat, että toimintaympäristömme saattoivat olla raskaita henkisesti. Ei meillä ollut kuin toisemme, niin sanoakseni. Vaasalaiset purkivat keskenään kokemuksia vankilassa toimimisesta ja me Turussa työskentelystä mielenterveyskuntoutujien ja syöpää sairastavien kanssa. Semmoinen järjestetty tuki ei oikein ollut tullut mieleenkään.
Jossain käytäväkeskustelussa Helsingissä, viimeisessä koulutustilaisuudessa asian taas noustessaa esiin todettiin, että kun kirjastoammattilaisella on vahvaksi kokemansa missio, hän lähtee rohkeasti toimimaan lähes mille kentille vaan. Parempi etukäteisorientoituminen niin uuden toimintaympäristön luonteeseen ja vaatimuksiin kuin asiantuntijatuen varmistaminen on paikallaan. Siihen on syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tämä oli yksi työpajakierroksen keskustelujen tuotoksia.
Työpajakierroksen palaute todisti meille, että teemme tärkeää työtä vaikka emme saavuttakaan määrällisesti suuria joukkoja. Projektipäällikkömme Päivi totesi omissa osuuksissaan tästä mitattavuudesta, että on vaikea vertailla vaikkapa kävijä- ja lainamääriä ja kokoelman kierron tehokkuutta tai sitten sitä vaikuttavuutta, mikä erilaisiin erityisryhmiin kohdistetulla toiminnalla niiden jäsenille on. Tällä kentällä toimitaan kirjastoammattilaisina ammatillisessa roolissa, mutta myös kanssaihmisinä, kanssakulkijoina. Se, että tämän toiminnan vaikuttavuutta ei kyetä numeroin todistamaan, ei tee siitä yhtään vähemmän arvokasta kuin se mitattavissa olevan työn tulos.
Vähän väsyneenä intensiivisen rupeaman jälkeen, mutta ehdottaman onnellisena, että saa olla olla mukana tällaisessa työssä.
Tarja Nikander
informaatikko Turun kaupunginkirjastosta
Read Full Post »
kansainvälistä konferenssi-ilmaa viime viikolla.
