Who I am: informaatikko Lounais-Suomesta isosta kirjastosta, jossa vastaan ikääntyvien palveluista
My day is monday : Istun työpöydän ääreen, avaan tietokoneen ja vilkaisen nopeasti sähköpostin. Tästä alkaa taas työviikko eläkeviikon jälkeen. Olen siis osa-aikaeläkeläinen ja töissä parillisilla viikoilla. Nyt pitää kääntää aivot eläkkeeltä työasentoon. Noin!
Seuraavaksi siirryn connectpro -kokousohjelmaan ja tarkistan, että yhteyteni toimivat, että muut kokouksen osanottajat kuulevat minut ja minä heidät. Tällä kertaa kaikki toimii hyvin. Käymme läpi kuulumiset meiltä Turusta ja partnereilta Vaasasta ja Seinäjoelta. Puhumme IFLAan osallistumisesta, työpajakiertueesta ja päätämme palaverin napakasti. Minä siirryn käymään läpi luentoani kaunokirjallisuuden esittelymuodoista. Olen lähdössä iltapäiväksi Turun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja informaatioalan koulutusohjelman opiskelijoiden pariin.
Kipakassa pakkasessa kävelen bussipysäkiltä ICT-taloon. Sen hulppeassa aulassa tapaan koulutusohjelman lehtorin, joka on houkuttanut minut luennoitsijaksi kirjallisuudentuntemus -jaksolle. Lounastamme yhdessä ja kertaamme luennon aiheen ja sisältöä. Luokkahuoneessa odottaa vajaan kahdenkymmenen hengen joukko viime syksynä opintonsa aloittaneita kirjastoammattilaisiksi aikovia. Ensiksi ohjelmassa on opiskelijoiden järjestämä runoraati. Neljä opiskelijaa on valinnut tekstit, eri tyyppisiä runoja: murrerunon, proosarunoa, lastenlyriikkaa jne. He jakavat joukon muutaman hengen ryhmiin, joissa he ohjastavat meidät keskustelemaan teksteistä ja lopuksi annetaan pisteitä. Johdattelijat kertovat myös tiivistetysti runoilijoiden taustasta ja tuotannosta. Keskustelu on vilkasta ja tulkinnat monen näköisiä. Ei ollenkaan hassumpi runoraati näin aloittelijoilta!
Minä astun areenalle ja kerron, että äsken koettu runoraati on sekin oikeastaan näitä kirjaston uusia työmuotoja, joilla nostamme aineistoa esiin, avaamme aineiston sisältöjä. Esittelen omassa osuudessani kirjavinkkausta, lukupiirejä, ääneenlukemista ryhmille, elämyksellisiä kirjastokävelyjä ja kerron myös hakeutuvasta kirjastotyöstä uusien yhteistyökumppanien kanssa.
Puhun painokkaasti siitä mihin suuntaan koen kirjastotyön muun muassa kulkevan. Olemme aina esitelleet aineistoja, mutta ehkä niin, että esittelijä on jäänyt näkymättömiin. Nyt tullaan esiin ja annetaan aineiston esittelylle kasvot, tehdään työtä oma persoona työvälineenä. Syntyy keskustelua siitä, missä määrin on mahdollista ja turvallista panna itsensä peliin. Keskustelussa nousee esiin tietty suojautuminen anonyymiuteen.
Esittelen kokemuksiani “Lue lounaaksi” -nimisestä avoimesta lukupiiristä, jonka istuntoja pidämme kirjaston viehättävässä lukusalongissa. Tiivistän lukupiirien tavoitteita lukukokemuksen jakamisesta, katveeseen jäävän kirjallisuuden löytämiseen. Joku opiskelija sanoo kuuluvansa “siviilissä” tuttavien muodostamaan lukupiiriin, jossa tutustutaan 1700-luvun historiaan. Hän kysyy onko tieteellisissä kirjastoissa tällaista toimintaa. Vastaan etten tiedä, mutta toteamme yhdessä ettei mikään varmaan estä ehdottamasta sellaisen perustamista. Joku kysyy, onko olemassa musiikinkuuntelupiirejä ja vastaan, että on. Hän ilmoittaa olevansa kiinnostunut lukupiirin sijasta tällaisesta kuuntelupiiristä.
Hiljaisimmin, lähes vakavina opiskelijat kuuntelevat kokemuksiani kirjallisuustuokioista Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toiminta- palvelukeskus Meri-Karinassa. Esittelen viime syksyn aikana “Lukulampun valossa” -nimisessä hankkeessa toteutettuja kirjallisia keskusteluhetkiä syöpään sairastuneiden sopeutumisvalmennuskursseilla. Ympäristö ja tilanne ovat olleet haastavia, mutta myös hyvin antoisia. Kirjastosta lähdetään siis myös omien seinien ulkopuolelle kirjakassien kanssa.
Esitykseni lopuksi opettaja kysyy opiskelijoiltaan, voisivatko he tai jotkut heistä kuvitella toteuttavansa kirjastossa kuullun kaltaista toimintaa. Näen hymyjä ja vienoja nyökkäyksiä. Yksi nuorista naisista sanoo, että aihe oli hyvin mielenkiintoinen. Näen, että ainakin hänen mieleensä on jäänyt kuplimaan ajatuksia.
Palaan kirjastoon työpöytäni ääreen. Olen väsynyt, olen viettänyt kolme intensiivistä tuntia opiskelijoiden kanssa. Mutta olen myös hyvin onnellinen. He ovat uransa alussa, minä jo siellä loppusuoralla. Toivotan heille onnea ja menestystä valitsemallaan uralla. Hyvä maanantaipäivä!
Read Full Post »
Teaserina piakkoin ilmestyvästä Verkko haltuun -hanketta käsittelevästä artikkelikokoelmasta palanen johdantoa – miten tarina jatkuu, sen saat selville, kun luet koko julkaisun!
