Ryhmä haltuun Oulussa

Oulussa aloitettiin Ryhmä haltuun -päivä valitsemalla Jutan korteista se, joka ilmaisee ryhmänohjauksesta jotain (itselle) tärkeää.

Solmussa oleva köysi kertoo sitoutumisesta, jota ilman ryhmän toiminta on vaikeaa, kynttilän liekki palosta, joka ohjaajaa parhaassa tapauksessa vauhdittaa – ja jonka voi kaiken loksahtaessa paikalleen siirtää ryhmäläisiin.

Työpajaturneen loppusuoralla tarkkailijaa hämmästyttää ja ilahduttaa edelleen osallistujien mukanaolo ja kokemusten jakaminen. Miten paljon paremmin workshop toimii, kun kaikki uskaltavat kertoa kipeistäkin lapsuuden ja kouluaikojen viestintäkokemuksista – tai onnistumisista ja oppimisen paikoista. Ryhmä kouluttaa!

Kertakaikkisen hienoa on, kun osallistujista löytyy tukea toisilleen: että nuo muutkin reagoivat kuten minä, toisillakin tunteet ovat pinnassa ja niin nauru kuin itkukin herkässä. Tänään toisensa löysivät Yhdistyneet Itkijänaiset (joihin Tarkkailija lukeutuu).

Punastuminen, liikuttuminen tai äänen värinä eivät ole esiintymisen esteitä. Äänenkäyttöä voi harjoittaa ja punastumisen ja liikuttumisen voi opetella hyväksymään ja jopa unohtamaan. Toiset eivät niihin (ehkä ysiluokkalaisia lukuunottamatta) kiinnitä yhtä suurta huomiota.

 

 

Read Full Post »

Viides kerta viestijäkuvaa

- eikä vieläkään ole muistojen pajatso tyhjä. Muistot muinaisista esiintymisistä, asiakkaiden kohtaamisista, kummallisesti päättyneistä keskusteluista pulpahtelevat ja sekä hämmästyksekseni että joskus kauhuksenikin huomaan tilanteiden ja etenkin niistä saadun palautteen vaikuttaneen tapaan, jolla tänään viestin. Toiset tilanteet tuntuvat helpoilta ja mukavilta, joissakin jännittää syistä, jotka selviävät vasta kun pohtii, mitä ehkä nuoruusvuosien tai kouluaikojen viestintätilannetta hetki muistuttaa.

Porissa ollaan.

“Täytyy sanoa, että kun menin naimisiin ja sain lapsia, neuvottelutaitoni kehittyivät huimasti”, muisteli keski-iän ohittanut esimiesworkshoppaaja Jutan koulutustilaisuudessa toisaalla. Viestintätaidot eivät ole staattisia, ei myöskään esiintymisjännitys tai sen puute.

Keski-ikäisen täti-ihmisen ikätoverit muistavat ulkoaesitettyjen kouluesitelmien kauhun. Ei siinä paljon yleisön reaktioita tarkkailtu – eikä tainnut olla tarkoituskaan. Kun sen jälkeen on huomannut, että ulkoaopettelu kahlitsee ja tukisanat riittävät avamaan tilanteen vuorovaikutukselle, on vapautunut kouluaikojen peloista.

Kouluajoista puheen ollen, hyvä opettaja on osannut kannustaa niissäkin asioissa, jotka joskus esitetään negatiivisina: hiljainen ääni voi olla keino saada yleisö tarkkaavaiseksi.

Read Full Post »

Kortteja, kerrontaa, kankaita

Mihin kohtaan itse asettuisit olen kouluttanut -janalla? Paljon, jonkin verran, vähän? Kun edessäsi on uusi ryhmä, jonka aiemmasta osaamisesta et ole selvillä, alkuharjoituksella voi kerätä tietoa, jota et ennakkoon ole saanut. Janaharjoitus saa kaikki nousemaan tuoleistaan, erottaa tutusta vieruskaverista ja avaa keskustelun.

Havainnollistamiseen on tarjolla muutakin kuin ppt. Fläppitaulukin toimii edelleen, mutta muitakin keinoja on: äänensävyilläkin voi tehdä aiheensa eläväksi, samoin erilaisilla harjoituksilla. Niillä pitää kuitenkin olla tolkullinen tarkoitus. Alkuharjoitus virittää läsnäoloon, tutustuttaa muihin osallistujiin ja kouluttajaan. Itsestään on helpompi kertoa värien, esineiden ja asioiden kautta – ei ajolähtönä istumajärjestyksessä (jolloin useimpien aika kuluu oman esittelyvuoron ennakointiin).

Jutta Lainolla on työpajoissa käytössä erivärisiä kankaita (mikä väri kuvaa suhdettasi kouluttamiseen? mikä väri tänään vetää puoleensa?) ja erilaisia kortteja: ominaisuuksia, symboleja, persoonakortteja. Olenko kouluttajan utelias, joustava, päättäväinen? Oliko aamuni onnellinen?

Read Full Post »

Kone käynnistyy: Ryhmä haltuun Turussa

Turun kaupunginkirjaston, Suomen vilkkaimman yksittäisen kirjaston Studiossa on meneillään varsinaissuomalainen työpaja. Päivä on alkanut maanantai-aamun värien perusteluilla. Osallistujat ovat valinneet lämpöä tuottavan oranssin, raikkaan vedensinisen ja keväisen vihreän.

Mikä näistä sinua puhuttelee tänään?

Turun workshopissa on tähänastisen kiertueen ilopilkku: aiheesta kiinnostunut asiakas, joka tuli mukaan omasta mielenkiinnostaan kuultuaan tilaisuudesta tutulta kirjastoammattilaiselta. Kirjaston hevijuuseria ei ole syytä käännyttää henkilökunnan koulutuksesta, päin vastoin, tilannehan on mitä mainioin! Miten näitä oppeja sovellamme, kuulostaako tämä hyvältä suunnalta, olemmeko sinulle iloksi ja hyödyksi?

Viestintähistorioista löytyy yllätyksiä itselle ja muille: oma käsitys ei ehkä olekaan sama kuin muiden, kuunteleminen on – joskus yllättäenkin – vaikeampaa kuin puhuminen, aikuisenakin saattaa löytää omassa viestijäkuvassaan ristiriitoja, jotka hämmentävät. Useimmilla jännitys helpottaa, kun kokemus kasvaa (eikä pelottaviinkaan esiintymistilanteisiin kuole). Kannustava palaute tasoittaa myös esiintymishermoilijan tietä. Itse ei myöskään kannata vetää mattoa omien jalkojensa alta aloittamalla selittelyillä, kun en minä olekaan oikea ihminen tästä puhumaan, enkä ole ennättänyt edes valmistautumaan.

Ja sitten asiakkaan ääni: verkostoituminen on oleellista ja kaikki toiminta on viestintää. Sosiaalinen älykkyys, toisten kanssa toimeen tuleminen on arvokas ominaisuus. <3 Viestinnässä tarvitaan sekä tunnetta että älyä – ja tunneälyä.

Kirjuri on jälleen mykistynyt osallistujien avoimuudesta ja osallistumisesta. Tämä on niitä hetkiä, kun tuntee itsensä kovin etuoikeutetuksi saadessaan työkseen olla tällaisessa mukana.

Read Full Post »

Enemmän kuin tuhat sanaa?

Helposti lähestyttävän luennoitsijan töppöset.

Jutan työpajassa selviää, miten pienet asiat esiintymis- ja ryhmänohjaustilanteisiin voivat vaikuttaa.

Ryhmälle ei pidä kääntää selkäänsä, ei ainakaan pitkäksi aikaa. Itsensä ja ryhmän väliin ei kannata tieten tahtoen sijoittaa pitkää tiskiä, jollainen auditorio-olosuhteissa usein on – pöydän takaa kannattaa tulla esille, jotta vuorovaikutus toimii. Itselleen luontevia eleitä ei kannata yrittää karsia, mutta kynän jatkuva napsuttelu käy kuulijan hermoille.

Villasukat ryhmänvetäjän jaloissa voivat luoda välittömän tunnelman.

 

 

Read Full Post »

Pohjoinen ulottuvuus työpajaturneella

Mukavaa oli viime viikolla Lahdessa, mutta kyllä alkoi tämänpäiväinenkin Ryhmä haltuun-työpaja positiivisesti: pohjoisen kirjastoammattilaiset ovat mukana heti kättelyssä, avoimina ja läsnäolevina. Kymmenen hengen ryhmä on myös sopivan kokoinen: notkeasti liikuteltava ja osallistumista helpottava.

Jutta Laino Ohjaamosta kouluttaa.

Oman viestintähistorian pohtiminen herättää uusia ajatuksia projektihenkilössä vielä toisellakin kerralla. Paljastettakoon tässä, että silloin kun jännitys vieläkin äkkiarvaamatta iskee, ääni madaltuu, puhe hidastuu ja kädet vispaavat normaalia vähemmän. (Tiedätte siis, mistä johtuu, jos kuulette minulta hidastettua kelanauhaa muistuttavan esityksen.) Viestijäkuva ei olekaan staattinen, vaan muuttuu elämäntilanteiden, kokemusten ja saadun palautteen perusteella. Koska se kuitenkin vaikuttaa siihen, miten miellyttävänä ja epämukavana viestintätilanteet kokee, sitä on hyvä aika ajoin pohtia.

Monen mukanaolijan viestintähistoriassa murteella on merkitystä. Silloin(kin) kun siihen on suhtauduttu positiivisesti (‘voi kuin ihana toi sun murre’), siihen on kiinnittynyt liikaa huomiota. Ikävää tietenkin on, jos oman äidinkielen, murteen, käyttö on loppunut erityshuomioon. Viestijäkuvaan se tietenkin vaikuttaa.

Osallistujat ovat löytäneet omin avuin esiintymisjännistykseensä lievitystä: tähän ei kuole, edellisestäkin hankalasta tilanteesta selvisin, jännitys ei näykään niin paljon kuin kuvittelin. Jutta muistuttaa osallistujia: suuri merkitys on myös sillä, miten tilanteeseen suhtautuu. Käsien hikoilu tai sydämen pomppailu on merkki normaalista vireystilasta. Sekin vaikuttaa, ajatteleeko esiintymistilannetta suorituksena vai vuorovaikutuksena kuulijoiden kanssa.

Yksi lääke jännitykseen on valmistautuminen tilanteeseen: mieti, miten etenet, kirjaa ylös suuntaviivat, mutta älä jokaista aiottua sanaa, käy läpi tilanne etukäteen. Uskalla, vaikka pelottaa. Mene mukaan, vaikka olet epävarma. Luota yleisöön ja kuulijoihin.

Read Full Post »

Vuorovaikutus – milloin se riittää, mikä on liikaa?

Vuorovaikutus ryhmän kanssa – mikä on tarpeeksi, mikä liikaa, kysytiin Lahdessa. Vinkkejä tuli runsaasti osallistujien arjesta:

• Joskus on ryhmiä ja asiakkaita, joille toimii vain kolmen kysymyksen palvelu, muuten muodostuu jonoja. Aikapoliisiin rooli voi olla ohjaajalle ja asiakaspalvelijalle tarpeen, jotta muutkin saavat osansa, eikä kukaan yksin dominoi tilannetta.
• Lapsiryhmältä älä kysy, onko kenelläkään lemmikkieläimiä – tai keskustelusta ei tule loppua. (Älä ainakaan silloin, kun aikaa on rajallisesti.)
• Jos ryhmä ei oma-aloitteisesti kommunikoi, voi houkutella harjoitteilla, mutta ellei se toimi, pakottaakaan ei voi. Eikä kannata.

Lisää iltapäivän tärkeitä, praktisia sanomia: luota itse valitsemiisi menetelmiin! Oma innostus on hyvästä, mutta homman tarkoitus on oltava selvillä. Muista, että toiminnalla on oltava syy! Älä myöskään anna ei-vastauksen mahdollisuutta, kun ohjeistat. “Noustaiskos nyt ylös!” – Ei. “Haluaisitteko nyt keskustella vähän vieruskaverin kanssa?” – Ei.

Jutta myös muistuttaa, että tilaisuuden alussa jo luodaan ilmapiiriä, joka edistää vuorovaikutusta. Tänään sille rakensi edellytyksiä oman päivänsä värisen kangaspalan valinta, jossa keskustelu käynnistyi luontevasti.

Read Full Post »

Millä sen ryhmän saa haltuun?

Ryhmänohjauksesta kun puhutaan, ohjaajalla on oltava selvillä, mikä tilanteen tavoite on. Mitä tarjoat ryhmälle, mitä iloa, hyötyä, lisäarvoa he tilanteesta saavat? Ryhmästä pitäisi myös tietää muutakin kuin osallistujien lukumäärä, jotta voit herättää juuri käsillä olevan ryhmän kiinnostuksen heti alkajaisiksi.

Jutta antaa hyviä vinkkejä ryhmätilanteiden rakentamiseen. Tilanne pitää jäsennellä ja rytmittää. Kuten Kai Halttunen Kirjastokaistan videolla, myös Jutta ottaa esille aloituksen ja lopetuksen merkityksen. Miten johdatellaan aiheeseen, miten käynnistetään tilaisuus hyvin ja positiivisesti? Pienet, toiminnalliset harjoitukset voivat virittää päivän, tuokion tai työpajan alkuun nk. oikealla jalalla: eri värisiin kankaanpaloihin samaistuminen viestijänä / kouluttajana / esiintyäjänä, janalle asettuminen hyvin / huonosti nukkuneena ja tilanteen purkaminen yhdessä tutustuttaa kouluttajan ja osallistujat ja aktivoi kuulijat. Lopettamiseenkin kannattaa varata aikaa, ettei paikalta vain poistuta hätäisesti. Päivän voi päättää vaikka jokaisen osallistujan osaltaan täydentämään lauseeseen: Kouluttaminen on kuin __ .

Kehonkieli, eleet ja katse ovat meille workshop-osallistujille tuttuja sanattoman viestinnän osia. Asento tahtoo kuitenkin powerpointtaajalla jäädä puoliksi yleisöön selin, millä on ryhmädynamiikkaan vaikutuksensa. Ja vaikka hermostunutta hosumista on viisasta välttää, omaa luontaista elehdintäänsä ei kannata kahlita. Tilan käyttö on sekin tärkeää. Pöydän taakse piiloutuminen ja koneen takana jöpöttäminen eivät ymmärrettävästi luo kontaktia kuulijoihin. Kateederi pois puhujan ja kuulijan välistä (ja paneelikeskustelijoiden ja yleisön! miksei vain sohvia ja vaikka matala pikkupöytä, jos se huonekalu on välttämätön!) Lähesty ryhmääsi, älä jää liian kauas!

 

 

Read Full Post »

Ryhmä haltuun -työpajakiertue starttaa Lahdesta

Ihana aurinkoinen tiistai-aamu on Verkko haltuun -hankkeen työpajaturneen ensimmäinen. Kiertue käynnistyy valoisassa ja avarassa Lahden kaupunginkirjastossa ja auditoriossa käy jo kouluttaja Jutta Lainon ensimmäisen harjoituksen synnyttämä puheensorina. Muutamaa osallistujaa veti puoleensa lämmin ja energinen pinkki, toisia pirteä mutta rauhallinen petrooli ja kolmansia  aurinkoinen ja keväinen oranssi. (Samalla muodostui myös osuvia ryhmiä kuten Erja, Arja ja Mirja). Mukana on kirjastoammattilaisia Heinolasta, Kouvolasta, Lahdesta, Lappeenrannasta, mutta myös Vantaalta ja Järvenpäästä.

Jutta aloittaa workshopin kertomalla, kuinka käsityksemme itsestämme viestijänä, viestijäkuvamme, muotoutuu elämän aikana. Viestijäkuvaan vaikuttavat ymmärrettävästi aiemmat kokemukset: kannustettiinko kouluaikana esiintymään, puhumaan, viestimään, olivatko kokemukset positiivisia vai liittyikö esiintyminen aina tilanteisiin, joissa oli arvostelun kohteena kuten vaikkapa musiikkiopiston kurssitutkinnoissa. Työ ja siihen liittyvät kontaktit muovaavat omakuvaamme viestijänä, samoin opiskeluaikana käytetyt menetelmät. Eri elämäntilanteissa erilaiset viestintätaidot ovat tarpeen: teini-ikäisten lasten kanssa saattavat kehittyä neuvottelutaidot. Viestijäkuva voi siis myös iän myötä muuttua: käsitys itsestä esiintyjänä voi vahvistua, mikä yleensä tekee esiintymisestä ja viestintätilanteista mukavampia.

Tuolit odottavat ryhmää.

Oman viestintähistorian pohtiminen kymmenessä minuutissa on mukava, mutta myös hieman huolestuttava haaste. Tässähän joutuu menemään kouluaikojen esitelmäkipseihin ja konservatorion matineamokiin. Heti muistan itse yhden totaalisen muistikatkoksen pienenä pianistina: ihan varmasti kaikki puhuivat maanantai-aamuna koulussa juuri minusta ja siitä, miten jouduin aloittamaan biisin alusta kaksi, jos ei kolme kertaa. Hui.

Mutta sen miettiminen, mitä viestintätaitoja eri tilanteissa on oppinut ja kuinka ne ovat omakuvaan vaikuttaneet, tekee hyvää. Entä palaute? Millaista palautetta olen saanut, millainen palaute on vahvistanut positiivista viestijäkuvaa, mikä sitä murentanut? (Ja millaista palautetta siis itse voisi kanssaviestijöille tarjota!) Hyvä alku päivälle!

 

Read Full Post »