Verkko haltuun! -artikkelikokoelma – verkossapa tietenkin!

Nyt se on täällä!

Verkko haltuun! Nätet i besittning! – Näkökulmia verkostoituvaan kirjastoon -artikkelikokoelma on julkaistu. Kokoelman on toimittanut Ari Haasio ja siinä kirjoittavat hankkeen aktiiviset toimijat Turusta ja Vaasasta sekä projektipäälliköt Leena Elenius ja Päivi Jokitalo.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/48321/B63.pdf?sequence=1

Maistiaisiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa ilmestyneen kokoelman sisällysluettelo:

• Ari Haasio: KIRJASTOJEN VERKOSTOITUMISESTA JA VERKOTTUMISESTA LYHYESTI
• Leena Elenius: KAIKKI MUKAAN TEKEMISEN VERKOSTOON
• Tarja Nikander: KIRJASTO JA VOIMAANNUTTAVAT SANAT KUNTOUTUKSESSA : TAPAUSKERTOMUS
• Päivi Jokitalo: IHMISTEN VERKOSTOT: hankeviestintää ja hyviä käytänteitä
• Päivi Jokitalo: PROFESSIONAALI KANSSAIHMINEN: etsivän, hakeutuvan ja sosiaalisen toiminnan kirjastotyöhön tuomia muutoksia
• Ella Mustamo: VERKKO HALLUSSA
• Terhi Piikkilä & Lena Sågfors: YKSIMIELISESTI KAKSIKIELISESTI – OM TVÅ INFORMATIKER PÅ TVÅ SPRÅK
• Anna-Maija Koskimies-Hellman: GODNATTSAGOR INIFRÅN
• Ari Haasio: KIRJASTOAMMATTILAINEN VERKOSSA

Ajatuksia herättäviä lukuhetkiä toivottaen!

Read Full Post »

Maanantaina kasvokkain opiskelijoiden kanssa

Who I am: informaatikko Lounais-Suomesta isosta kirjastosta, jossa vastaan ikääntyvien palveluista

My day is monday : Istun työpöydän ääreen, avaan tietokoneen ja vilkaisen nopeasti sähköpostin. Tästä alkaa taas työviikko eläkeviikon jälkeen. Olen siis osa-aikaeläkeläinen ja töissä parillisilla viikoilla. Nyt pitää kääntää aivot eläkkeeltä työasentoon. Noin!

Seuraavaksi siirryn connectpro -kokousohjelmaan ja tarkistan, että yhteyteni toimivat, että muut kokouksen osanottajat kuulevat minut ja minä heidät. Tällä kertaa kaikki toimii hyvin. Käymme läpi kuulumiset meiltä Turusta ja partnereilta Vaasasta ja Seinäjoelta. Puhumme IFLAan osallistumisesta, työpajakiertueesta ja päätämme palaverin napakasti. Minä siirryn käymään läpi luentoani kaunokirjallisuuden esittelymuodoista. Olen lähdössä iltapäiväksi Turun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja informaatioalan koulutusohjelman opiskelijoiden pariin.

Kipakassa pakkasessa kävelen bussipysäkiltä ICT-taloon. Sen hulppeassa aulassa tapaan koulutusohjelman lehtorin, joka on houkuttanut minut luennoitsijaksi kirjallisuudentuntemus -jaksolle. Lounastamme yhdessä ja kertaamme luennon aiheen ja sisältöä. Luokkahuoneessa odottaa vajaan kahdenkymmenen hengen joukko viime syksynä opintonsa aloittaneita kirjastoammattilaisiksi aikovia. Ensiksi ohjelmassa on opiskelijoiden järjestämä runoraati. Neljä opiskelijaa on valinnut tekstit, eri tyyppisiä runoja: murrerunon, proosarunoa, lastenlyriikkaa jne. He jakavat joukon muutaman hengen ryhmiin, joissa he ohjastavat meidät keskustelemaan teksteistä ja lopuksi annetaan pisteitä. Johdattelijat kertovat myös tiivistetysti runoilijoiden taustasta ja tuotannosta. Keskustelu on vilkasta ja tulkinnat monen näköisiä. Ei ollenkaan hassumpi runoraati näin aloittelijoilta!

Minä astun areenalle ja kerron, että äsken koettu runoraati on sekin oikeastaan näitä kirjaston uusia työmuotoja, joilla nostamme aineistoa esiin, avaamme aineiston sisältöjä. Esittelen omassa osuudessani kirjavinkkausta, lukupiirejä, ääneenlukemista ryhmille, elämyksellisiä kirjastokävelyjä ja kerron myös hakeutuvasta kirjastotyöstä uusien yhteistyökumppanien kanssa.

Puhun painokkaasti siitä mihin suuntaan koen kirjastotyön muun muassa kulkevan. Olemme aina esitelleet aineistoja, mutta ehkä niin, että esittelijä on jäänyt näkymättömiin. Nyt tullaan esiin ja annetaan aineiston esittelylle kasvot, tehdään työtä oma persoona työvälineenä. Syntyy keskustelua siitä, missä määrin on mahdollista ja turvallista panna itsensä peliin.  Keskustelussa nousee esiin tietty suojautuminen anonyymiuteen.

Esittelen kokemuksiani “Lue lounaaksi” -nimisestä avoimesta lukupiiristä, jonka istuntoja pidämme kirjaston viehättävässä lukusalongissa. Tiivistän lukupiirien tavoitteita lukukokemuksen jakamisesta, katveeseen jäävän kirjallisuuden löytämiseen. Joku opiskelija sanoo kuuluvansa “siviilissä” tuttavien muodostamaan lukupiiriin, jossa tutustutaan 1700-luvun historiaan. Hän kysyy onko tieteellisissä kirjastoissa tällaista toimintaa. Vastaan etten tiedä, mutta toteamme yhdessä ettei mikään varmaan estä ehdottamasta sellaisen perustamista. Joku kysyy, onko olemassa musiikinkuuntelupiirejä ja vastaan, että on. Hän ilmoittaa olevansa kiinnostunut lukupiirin sijasta tällaisesta kuuntelupiiristä.

Hiljaisimmin, lähes vakavina opiskelijat kuuntelevat kokemuksiani kirjallisuustuokioista Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toiminta- palvelukeskus Meri-Karinassa. Esittelen viime syksyn aikana “Lukulampun valossa” -nimisessä hankkeessa toteutettuja kirjallisia keskusteluhetkiä syöpään sairastuneiden sopeutumisvalmennuskursseilla. Ympäristö ja tilanne ovat olleet haastavia, mutta myös hyvin antoisia. Kirjastosta lähdetään siis myös omien seinien ulkopuolelle kirjakassien kanssa.

Esitykseni lopuksi opettaja kysyy opiskelijoiltaan, voisivatko he tai jotkut heistä kuvitella toteuttavansa kirjastossa kuullun kaltaista toimintaa. Näen hymyjä ja vienoja nyökkäyksiä. Yksi nuorista naisista sanoo, että aihe oli hyvin mielenkiintoinen. Näen, että ainakin hänen mieleensä on jäänyt kuplimaan ajatuksia.

Palaan kirjastoon työpöytäni ääreen. Olen väsynyt, olen viettänyt kolme intensiivistä tuntia opiskelijoiden kanssa. Mutta olen myös hyvin onnellinen. He ovat uransa alussa, minä jo siellä loppusuoralla. Toivotan heille onnea ja menestystä valitsemallaan uralla. Hyvä maanantaipäivä!

Read Full Post »

Se tarina muutti päiväni – koulutuspäivä Turussa 24.5.2011 – osa 2

Talkshopia ja workshowta

Leena Elenius, Ella Mustamo ja Tarja Nikander eli Verkko haltuun –projektin päällikkö ja osatoteuttajat esittelimme aikaansaannoksiamme vuoropuheluna ja haastatteluin. Kerroimme projektin tavoitteista ja toiminnasta kuljettaen tarinoinnin punaista lankaa pitkin matkaa. Aloitimme omista ammatillisista tarinoistamme, koska meistä oman tarinan tunteminen lisää itsetuntemusta ja auttaa asiakkaiden kohtaamista.

Kerroimme myös kolmen erilaisen asiakkaan päivästä kirjastossa havainnollistaen miten monin tavoin kirjaston tilaa ja palveluja voi hyödyntää. Joku kuulijoista keksi, että kirjaston palveluja voisi markkinoida näin ”elävien ihmisten” avulla, jolloin kirjastonkäyttö saa tavallaan kasvot. Perimmältään sosiaaalinen kirjastotyö on aika yksinkertainen juttu – kohtaamista, hyväntekemistä, vilpitöntä yhteistyötä yli rajojen. Talkshoppia ja workshowta_ilmeellä

Digitarina – mahdollisuuksien työväline kirjastoille

Iltapäivällä keskityttiin digitarinoihin ja ympäristön näkemiseen ja kokemiseen toisin silmin, uusista, leikkisistä näkövinkkeleistä. Projektipäällikkö Saija Heinonen Metropolia ammattikorkeakoulusta on ohjannut useita digitarinatyöpajoja. Hän esitteli niiden tuotoksia, hyvin erilaisia 1-3 minuutin tarinoita, joissa still -kuvien takana kulkee puhuttu tai laulettu tarina ja musiikki. Saijan otsikkona oli ”Kirjastot tulevaisuuden tarinapajoina – digitarinan monet mahdollisuudet”. Jälkikeskustelussa esiin nousi jo useampiakin ideoita.  Osallistujat tuntuivat syttyvän tähän ilmaisumuotoon. Digitarina-esittely_Heinonen

Arjen löytöretkeilyä

Ja sokerina pohjalla esitystaiteilija, kirjailija ja kaupunkikonsultti Meiju Niskala, joka kertoi, miten hän havainnoi ympäristöään uusin kysymyksin, leikkimielisin asentein. Hänestä kanssaihmisissä on kahdenlaista suhtautumista elämään ja ympäristöön: elämässä ei koskaan tapahdu mitään mielenkiintoista ja elämässä tapahtuu kaiken aikaa vaikka mitä mielenkiintoista. Niinpä! Tällä jälkimmäisellä asenteella Turun KOP-kolmion talo ei enää koskaan näytä rumalta rakennukselta, kun on kuullut siitä tämän tarinan. Sodan jälkeen paikalla sijaitsi valokuvaamo. Muuan nuoripari, joka oli kihlautunut rauhan tultua, halusi ikuistaa itsensä kihlakuvaan. Mutta pula-aikaa elettiin vielä eikä morsiamelle saatu mistään kukkia kuvaan. Mutta ei hätää. Pariskunta osti kaksi kukkakaalia ja ne toimittivat kuvassa morsiuskimppua. Tämän jälkeen Meiju Niskalan mielessä rakennus edustaa aina rakkautta ja romantiikkaa. Meiju Niskalan toiminnasta ja teoksista saa mielikuvan mm. Arjen löytöretkelijät -sivuston avulla.

Innostusta, ideoita, voimaa

Tänään lounastauolla työtoverini kommentoi koulutuspäivää sanoen, että se valoi innostusta työhön. ”Multa kun tuppaa aina välillä se innostus katoamaan, mutta nyt sitä taas on!”

Entäs minä itse? Monenlaista ajatusta ja ideaa pyörii päässä. Mutta voimakkaimmin jäi mieleen Anna-Liisa Karjalaisen omaelämäkertaosuudesta ajatus: ”On traagista, jos aina tulee toisen kertomaksi.” Miten siis kirjasto voisi tukea sitä, että jokainen olisi oman tarinansa kertoja?

Kirjasi Tarja Nikander, kuvasi Leena Elenius

Read Full Post »

Mitä telakan lomautetut tai työttömiksi jääneet metallimiehet voisivat hyötyä kirjastosta

Joskus viime vuoden syksyllä kävi kirjaston palveluihin tutustumassa yksitoista Turun telakalta lomautettua metallimiestä, joista yksi oli nainen. He tulivat meriteollisuuden lomautetuille ja työttömille tarkoitetun hyvinvointihankkeen (“Hyvä vire”) kautta. Muutama otti kirjastokortin ja liitti siihen kulttuurikorttiominaisuudenkin. Osa kirjaston palveluista oli heille ennestään tuntemattomia eivätkä kaikki olleet aiemmin käyneet uudessa pääkirjastossa.

Tuosta käynnistä jäi mieleeni kytemään ajatus, josko tästä joukosta saisi yhden ryhmän projektiimme. Olen edellisessä elämässä työskennellyt 14 vuotta Metallityöväen liiton kurssikeskus Murikassa ja metalliteollisuuden ja siten myös meriteollisuuden maailma on tuttua. Voisiko sitä vanhaa tuntemusta ja uutta roolia yhdistää tämän projektin raameissa metalliteollisuuden osaajien hyväksi? Mitä osaa kirjasto voisi näytellä heidän tämänhetkisessä elämänvaiheessaan?

Näissä mietteissä tapasin tuon “Hyvä vire” -hankkeen projektipäällikkö Sanna Forslundin, joka oli ollut mukana syksyisellä ryhmän kirjastokäynnillä. Hän piti ajatusta hyvänä ja oman ammatillisen taustani “metallivaihetta” hyvänä siltana. Päätimme käynnistää kiinnostuneiden haun yllä mainitun hankkeen kohtauspaikan Troolin kautta. Pyrimme käynnistämään ryhmän helmikuun alkupuolella, jos halukkaita löytyy.

Haastetta tämän joukon kanssa tulee olemaan. Sanna Forslundin mukaan heidän joukossaan on aistittavissa masennusta ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Laivanrakentajat ovat ylpeitä ammattitaidostaan, joka nyt uhkaa käydä tarpeettomaksi ja uuden työuran ja alan löytäminen mietityttää. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että laivateollisuus jatkuu Suomessa entisessä laajudessaan.

Nyt jää nähtäväksi syntyykö tästä viritelmästä jotakin.

Read Full Post »

Projektista luennoimassa Turun amk:ssa

Allekirjoittanut ja kollega Susanna Kolehmainen oli kutsuttu Turun ammattikorkeakoululle pitämään luentoa k&i -alan opiskelijoille koulutusohjelman “Hakeutuva kirjastopalvelu” -opintojaksolle joulukuun 10. päivänä. Lähestyimme aihetta “Verkko haltuun!” ja “Open Zone” -projektien kokemusten kautta.

Otsikoimme esityksemme “Hakeutuva ja hakeva kirjastopalvelu”. Määrittelimme hakevan kirjastopalvelun palveluksi, jonka tarkoituksena on löytää, tuoda kirjastoon ja innostaa kirjaston käyttöön sellaisia vaikeasti saavutettavia ryhmiä, jotka eivät ole osallistuneet toimintaan erilaisista esteistä johtuen. Esimerkkeinä tällaisista ryhmistä käytimme omaishoitajia ja maahanmuuttajanaisia.

Kerroimme, että projektien yhteisiä tavoitteita ovat: syrjäytymisen ehkäiseminen, toiminnan kehittäminen asiakasta kuunnellen (kokemusasiantuntijuus), kirjastoammattilaisten osaamisen kehittäminen ja kirjaston kynnyksen edelleen madaltaminen näille erityisryhmille. Korostimme yhteistyökumppanien kartoittamisen ja yhteyksien luomisen tarpeellisuutta, koska nämä ovat hakevan kirjastopalvelun elinehto ja työkalu.

Kerroimme myös esimerkkien kautta näiden ryhmien tavoittamisen ongelmista. Omaishoitajat on hyvin näkymätön ryhmä, pääsääntöisesti iäkkäitä henkilöitä, jotka hoitavat kotona omaistaan usein varsin uhrautuvasti. Heidän kokoamisensa yhteen samanaikaisesti vaikka kirjaston verkkopalvelujen tutuksi tekemiseksi, on haasteellista. Viikon vapaat hetket ovat vähissä ja ne käytetään pakollisten asioiden hoitamiseen ja edes hetken hengähtämiseen. Maahanmuuttajanaiset taas tuntevat kodin turvapaikakseen ja monissa kulttuureissa se määritellään naisen paikaksi ja maailmaksi. Open Zone -projektissa heitä taas yritetään saada lähtemään ulos neljän seinän sisältä. Turun muutamassa lähikirjastossa pyörinyt naisten keskustelupiiri oli kerran poikkeuksellisesti jouduttu järjestämään jonkun kotona. Sen jälkeen mukana olleet naiset olivat toivoneet, että jatkettaisiin näin kotona kokoontumalla. Traditiot ja tottumus ovat vahvoja.

Kirjastoammatilliseen osaamiseen nämä erityisryhmät tuovat kohtaamisen moninaisuuden. On opittava tuntemaan heidän todellisuuttaan ja olosuhteitaan, ajatteluaan ja ongelmiaankin. Ja samalla on kuitenkin osattava pitää tarpeelliset rajat vaikka persoonallisuuttaankin on pantava peliin enemmän.

Opiskelijat kyselivät meiltä yhteistyökumppaneistamme ja yhteistyön muodoista. Termi maahanmuuttaja synnytti keskustelun tämän käsitteen ongelmallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Tilaisuudesta vastanneen opettajan antamassa palautteessa todettiin, että luentomme oli herättänyt opiskelijoiden oppimispäiväkirjoissa runsaasti ajatuksia ja omaa pohdintaa ja kiitosta kiinnostavista teemoista.

Read Full Post »

Kansikuvien takana – satoa koulutuspäivästä, osa 2

Iltapäivän aloitti opettaja Susanna Backlund-Enges Oravaisten vastaanottokeskuksesta. Susannan esitys oli kiehtova ja herätti kuulijoissa voimakkaita tunteita.  Hän puhui kokemuksensa kautta ja se myös välittyi esityksestä.  Susanna muistutti meitä siitä, miten maahanmuuttaja on ihminen jonka perusturvallisuus on järkkynyt.  Suomeen ei yleensä saavu taloudellista hyötyä etsivä, systeemiä hyväksikäyttävä laskelmoiva ihminen, vaan turvaa, toivoa ja lohtua hakeva ihminen. Läheisyyden kaipuu sekä luottamus ja kunnioitus nousivat Susannan esityksen tärkeiksi teemoiksi. Näistä ihmisen perustarpeista rakennetaan pakolaisen elämää suomalaisessa yhteiskunnassa. Ohjataan ja opastetaan osalliseksi yhteiskuntaan.  Ryhmään kuuluminen ja oman ryhmän tarve on tärkeä maahanmuuttajallekin. Nykyään on paljon tietoa ja realismia aiheesta maahanmuutto ja pakolaiset. Susanna kuitenkin kehotti kohtaamaan ihmisen sellaisena kuin hän on, rohkeutta katsoa kansikuvien taakse.

Susannan jälkeen saimme kuulla Kristina Lundström-Björkin ja Virve Pynttärin esityksen Vi läser tillsammans –Luetaan yhdessä –kampanjan toiminnasta Pietarsaaressa.  Kampanja on suunnattu maahanmuuttajanaisille ja sen tavoitteena on edistää maahanmuuttajanaisten ja –tyttöjen luku- ja kirjoitustaitoa. Näin pyritään tukemaan heidän sopeutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanaisten kielitaito edistää myös heidän perheidensä hyvinvointia. Pietarsaaressa kirjasto on toiminut paikkana, mihin maahanmuuttajanaisten on helppo tulla. Heille on järjestetty vapaaehtoisten avulla lastenhoitopalvelua, niin että yhteisiin hetkiin on mahdollisimman helppo tulla. Tapaamisissa luetaan yhdessä, mutta tutustutaan myös internetiin ja siellä oleviin opetusohjelmiin. Kampanjan myötä Pietarsaaressa on huomattu miten tärkeää tällainen toiminta on ja miten kirjojen avulla se onnistuu luontevasti. Yksin kirjastokortin hankkiminen voi olla merkittävää, se on merkki osallisuudesta yhteiskuntaan ja näin myös identiteetin kannalta tärkeä asia.

Päivän lopuksi esiintyi vielä säkenöivä Margarita Vidinovska Vantaan Länsimäen kirjastosta. Margarita kertoi kokemuksestaan maahanmuuttajana kulttuurityössä. Hänen värikkäät ja vaiherikkaat kokemuksensa suomesta 20 vuoden ajalta, olivat mielenkiintoista kuultavaa.  Margaritan puheessa korostuivat sellaiset asiat kuin perheen ja perinteiden merkitys kotoutumisessa. Vuorovaikutuksen ja avoimuuden sekä etnisen yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden kunnioittaminen.  Hän myös kävi läpi tärkeitä seikkoja maahanmuuttajan tullessa uuteen työpaikkaan. Perehdytys on prosessi joka alkaa jo siitä, kun uuden maahanmuuttajan tulemisesta kerrotaan henkilökunnalle etukäteen työpaikkakokouksessa. Työntekijän saapuessa on avainasemassa ystävällinen ja kiireetön, avoin ilmapiiri. Tulokkaalle esitellään työ ja työtoverit sekä arkiasiat ja työkulttuuri, säännöt ja miten niitä noudatetaan. Oma rooli ja selkeä työnkuvaus auttaa sopeutumaan työyhteisöön. Ymmärtämisen varmistaminen on tärkeää joka vaiheessa. On myös hyvä muistaa, että maahanmuuttajan oma kulttuurinen tausta vaikuttaa tapoihin, joilla hän tulkitsee asioita. Kaikissa maissa mm. tasa-arvoon perustuva työkulttuuri ei ole itsestäänselvyys. Margarita muistutti kuitenkin myös siitä, että maahanmuuttaja on yksilö myös työntekijänä, persoonalle on muistettava antaa tilaa. Margarita Vidinovskan esitystä ja ajatuksia olisi kuunnellut ja katsellut vaikka miten kauan, mutta juna vei valoisan ihmisen takaisin Vantaalle. Toivottavasti saamme joskus uuden tilaisuuden jatkaa siitä mihin nyt jäätiin.

Kiitos vielä kaikille esiintyjille siitä, että jaoitte kokemuksenne ja tietonne kanssamme!

Read Full Post »

Kansikuvien takana – ensisatoa koulutuspäivästä

Viime torstaina kurkistimme Vaasassa kansikuvien taakse. Projektin järjestämässä kaksikielisessä koulutuspäivässä saimme tietoa ja kuulimme kokemuksia monikulttuurisuudesta, kotoutumisesta ja maahanmuuttajatyöstä. Erilaisten esitysten, keskustelujen ja kokemusten vaihtamisen lisäksi eri alojen toimijat ja asiantuntijat tapasivat toisiaan. Hyvä mahdollisuus uusille yhteistyöideoille.  

Osa koulutuspäivän esityksistä löytyy linkkeinä jutun lopusta.

Kirjastotoimen johtaja Birgitta Aurenin avaussanojen jälkeen erikoissuunnittelija Ritva Mertaniemi (THL) vei yleisön käsitteiden määrittelyjen, tunnuslukujen ja lainsäädännön äärelle. Maahanmuuttajasta kuntalaiseksi -otsikon alla Mertaniemi korosti mm. kieli- ja kulttuuritiedon merkitystä kotoutumisessa. Ihmisten koettu turvallisuus ja arjen vakaus ovat peruslähtökohtia, sen päälle voidaan kielitaidon, kulttuurisen tiedon ja osaamisen jälkeen rakentaa aktiivinen ja tasaveroinen kansalaisuus. Maahanmuuttajan aktiiviseen kansalaisuuteen kuuluvat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin valtaväestöllä.  Tilastollinen tieto ja tunnusluvut antoivat hyvää taustatietoa ilmiöstä, jossa yksittäistapaukset ja niihin pohjautuvat mielipiteet voivat välillä tuottaa rankkojakin ylilyöntejä.

Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kouluttaja Juha Tuomikosken aiheena oli maahanmuuttajan asiakaspalvelu ja ohjaus. Kuulimme esimerkkejä asiakaspalvelutilanteiden mahdollisista ongelmista ja saimme myös hyviä käytännön vinkkejä tilanteiden ratkaisemiseksi. Tuomikoski käsitteli ohjausta tilanteissa, jossa maahanmuuttaja on vaikkapa työharjoittelussa tai uutena työntekijänä työyhteisössä. Kielelliset ja kulttuuriset eroavaisuudet voivat helposti aiheuttaa väärinymmärryksiä puolin ja toisin, mutta usein tilanteissa auttaa kärsivällisyys, toisen huomioiminen ja positiivinen asenne. Suomen kieli on vaikea oppia ja hankaluuksia saattaa aiheuttaa sekin, kuinka paljon kirjoitettu ja puhuttu kieli eroaa toisistaan: arjessa käytetty kieli saattaa olla kovinkin erilaista kuin kielikursseilla opittu. Oli kiinnostavaa kuulla alueen maahanmuuttajaväestön rakenteesta, taustoista ja kielestä; nämä tiedot ovat tärkeitä myös kirjaston hankintoja ja toimintaa suunniteltaessa.

Ritva Mertaniemen esitys (ppt)
Juha Tuomikosken esitys (ppt)

Read Full Post »