Jo astuminen raitiovaunusta Messukeskuksen edessä ja kävely pihan poikki lukemattomien muiden ihmisten kanssa kongressitiloihin oli juhlavaa, herkistävää. Olemme erilaisia ihmisiä, eri kulttuureista ja maista, mutta olemme kaikki kirjastoammattilaisia!
Kongressin suuri mittakaava lukemattomine esityksineen, kokoontumisineen, näyttelyineen pani ensikertalaisen pään pyörälle. Avajaisten suomalaisittain eleetön tyylikkyys lupasi paljon. Ajatella globaalisti ja toimia paikallisesti on keskeinen toimintaperiaate, jota IFLAn puheenjohtaja (president) korosti avauspuheessaan. Kulttuurien ja kansojen historian, sen dokumenttien ja muistomerkkien hävittäminen sodissa oli Helena Rannan vahvan puheenvuoron aihe. Hän vetosi voimakkaasti tuohoamisen vastustamisen puolesta. Hiljainen sivustaseuraaminen on jo tuohoamiseen osallistumista, hän sanoi.
Kun olimme omalla projketillamme mukana kongressissa, meillä oli lyhyt esiintyminen Suomen messuosastolla, ”Finnish Library World” ja tietysti oma posteri, jolla päivystettiin kahtena päivänä. Getting Netted! esittäytyi projektisuunnittelija Paulan ja informaatikko Ellan sanoin yleisesti projektin tavoitteista ja muun muassa Turun kirjastokerhotoiminnasta. Vaasan Terhi ja Lena kertoivat ilmeikkäästi iltasatuhankkeesta vankilassa. Aivan lavan eteen asettui silloin neljä aiheesta kiinnostunutta saksalaista kolleegaa, jotka pyysivät myöhemmin kaksikkoamme järjestämään heille vierailun johonkin etelä-suomalaiseen vankilaan. Heille piti sitten erikseen selvittää ettei vierailu vankilaan onnistu aivan kuin turistikohteeseen.
Messuosastolla väki hajaantui lukemattomien näytteilleasettajien osastoille ja sessioihin niin, että nämä pienet esitykset keräsivät ilmeisesti aika vähän yleisöä. Ne menivät tavallaan vähän hukkaan. Kuulijoina taisi olla enemmän omiaan tsemppaavia työtovereita kuin muuta yleisöä. Vaan esiintymiskokemusta karttui.
Posterikuja oli melkoisen ahdas ja kirjastojen monet hankkeet selvästi kiinnostivat osallistujia. Niinpä siinä ahtaudessa jokainen esittelijä pyrki kiinnittämään kulkijoiden huomion: kyniä, kirjanmerkkejä ja ojenteita jaettiin. Posterillamme vieraili suomalaisiakin kolleegoita, jotka eivät olleet aiemmin kuulleet hankkeesta. Palaute oli kannustavaa. Viereisillä postereilla oli amerikkalainen mediahanke ja norjalaisten käytännössä oppimiseen pohjaava, varttuneempien kirjastonhoitajien koulutusohjelma esitteillä. Keskustelin enimmin tämän norjalaisen kolleegan kanssa, joka korosti kirjastonhoitajien hyvän koulutuksen merkitystä. Jos ymmärsin oikein, niin hän oli sitä mieltä, että Norjassa koulutuksen taso jää liian matalalle ja tämä “senioriohjelma” pyrkii korjaamaan tätä puutetta omalta osaltaan. Mielenkiintoista.
E-aineistot ja digitaalinen kirjasto näyttivät olevan kaikkialla keskustelun aiheita juuri nyt. Miten kokoelmapolitiikka muuttuu uusien aineistomuotojen myötä ja mikä on tekijänoikeuksien rooli, näitä pohdittiin eri näkökulmista. Osallistuin myös sessioon, jossa pohdittiin mm. afrikkalaisen tutkimustiedon levittämistä ja hyödyntämistä nykyistä laajemmin koko Afrikan mantereella. Tässä työssä hyväksi työkaluksi todettiin erityisesti aikakausjulkaisujen digitoiminen. Ja iloisen ylpeänä kuuntelin Marjatta Lahtea ja kumppaneitaan, jotka kertoivat että Suomen kirjastoseuran hyvä yhteistyö Namibian ja Tansanian kirjastojen kehittämiseksi jatkuu. Nyt koulutetaan näiden maiden kirjastoammattilaisia it-osaajiksi.
Niinikään tiedon vapaa saatavuus ja sen oikeuden takaaminen ja mahdollistaminen kansalaisille, kulki punaisena lankana kongressin sessioissa. Kirjasto voi vahvana toimijana, demokraattisena laitoksena vahvistaa monin tavoin niitä yhteisöjään ja yhteiskuntiaan, joissa se toimii.
Näin isosta kokonaisuudesta jää varmasti paljon hyvää löytämättä eikä ensikertalainen osaa oikein suunnistaa järkevästi. Tähän olisin kaivannut jotain opastusta, jota sitten juuri ensikertailaisille olisi jossain ollutkin tarjolla. En vain huomannut! Toisaalta minua kokeneemmat Iflakävijät sanoivat, että he olivat osallistuneet aiemmin näihin opastuksiin, mutta ettei opastus kuitenkaan ollut ihan toivotun kaltaista. Mene ja tiedä vaan hieno kokemus oli.
