Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Avainsanaan ‘Ryhmä haltuun’ liitetyt artikkelit

Kuten jokaisena työpajapäivänä, nytkin projektihenkilön mieli on täysi, hyvä ja kiitollinen: että saa olla mukana jossakin näin hienossa, tehdä töitä innostuneiden, ihanien ja ammattitaitoisten – ja rohkeiden – kirjastolaisten kanssa. Jokaiseen workshopiin osallistuneena on saanut parin kuukauden aikana henkilökohtaista voimaa ja uskoa tehdyn työn merkitykseen, ryhmän voimaan, yhteiseen oppimiseen.

Nyt kun workshopit ovat ohi, Verkko haltuun kiittää kaikkia osallistujia, kaikkia puhujia, kaikkia paikalla olleita! Te teitte työpajoista hyviä!

Read Full Post »

Vasa är den sista etappen på Gruppen i besittning-workshopturnén. Det är alltså dags att titta tillbaka på de sammanlagt åtta andra utbildningarna på sju andra orter före Vasa.

Alla deltagargrupper har haft en positiv inställning; de har delat med sig av sina erfarenheter, varit generösa, entusiastiska och engagerade. Ändå har stämingen varit en aning annorlunda vid varje tillfälle. Ibland har deltagarna blivit så berörda av presentationerna av verksamheter i projektet att dagen har börjat eller slutat med gråt.

Några gånger har någon vågat erkänna att ordet workshop kändes lite skrämmande i förväg: måste man uppträda inför gruppen, får man tacka nej om någonting känns obehagligt (ja, det får man). På några orter har alla varit bekanta från förr, ibland har deltagarna kommit från olika håll och lärt känna varandra bättre under dagen.

Jutta har tagit gruppen i besittning genom att använda små övningar i början av varje dag: vilken färg talar till dig idag eller vilken bild tycker du bäst beskriver hur det är att handleda grupper. Det handlar om att skapa gemenskap i gruppen och att leda tankarna till dagens ämne. Samma frågor är också viktiga när det gäller bibliotekets kunder: hur skapar man en trygg stämning i gruppen, hur får man deltagarna att lita på varandara och dig som handledare.

Read Full Post »

Oulussa aloitettiin Ryhmä haltuun -päivä valitsemalla Jutan korteista se, joka ilmaisee ryhmänohjauksesta jotain (itselle) tärkeää.

Solmussa oleva köysi kertoo sitoutumisesta, jota ilman ryhmän toiminta on vaikeaa, kynttilän liekki palosta, joka ohjaajaa parhaassa tapauksessa vauhdittaa – ja jonka voi kaiken loksahtaessa paikalleen siirtää ryhmäläisiin.

Työpajaturneen loppusuoralla tarkkailijaa hämmästyttää ja ilahduttaa edelleen osallistujien mukanaolo ja kokemusten jakaminen. Miten paljon paremmin workshop toimii, kun kaikki uskaltavat kertoa kipeistäkin lapsuuden ja kouluaikojen viestintäkokemuksista – tai onnistumisista ja oppimisen paikoista. Ryhmä kouluttaa!

Kertakaikkisen hienoa on, kun osallistujista löytyy tukea toisilleen: että nuo muutkin reagoivat kuten minä, toisillakin tunteet ovat pinnassa ja niin nauru kuin itkukin herkässä. Tänään toisensa löysivät Yhdistyneet Itkijänaiset (joihin Tarkkailija lukeutuu).

Punastuminen, liikuttuminen tai äänen värinä eivät ole esiintymisen esteitä. Äänenkäyttöä voi harjoittaa ja punastumisen ja liikuttumisen voi opetella hyväksymään ja jopa unohtamaan. Toiset eivät niihin (ehkä ysiluokkalaisia lukuunottamatta) kiinnitä yhtä suurta huomiota.

 

 

Read Full Post »

Tampereella Ryhmä haltuun -työpaja käynnistyy Verkko haltuun -hankkeen ja sen käytännön toimien esittelyllä. Tarja Nikander Turusta kertoo parhaillaan, miten tärkeää on tutustua yhteistyökumppaneihin etsimällä tietoa etukäteen, mutta myös tapaamalla henkilökohtaisesti ennen toimeen ryhtymistä. Kun yhdessä yhteydessä on tehty yhteistyötä, uudenlaisia ideoita syntyy välillä kuin itsestään; ensimmäisestä hankkeesta seuraa toinen.

Kun kumppaneiden kanssa ollaan sinut, on mietittävä sitäkin, onko oma rooli suhteessa asiakkaisiin virkamiehen vai henkilökohtaisempi kanssaihmisen rooli. Kun saman ryhmän tapaa useamman kerran ja puheeksi ovat tulleet myös henkilökohtaiset ja vaikeatkin asiat, rajojaan on pohdittava. Empatia on tarpeen, mutta kirjasto on toiminnassa mukana kirjastoammatillisena osaajana; kirjallisuuden tuntijana, lukuharrastuksen edistäjänä, aineistojen pariin johdattajana, tiedonhaun osaajana.

On tilanteita, jossa kirjastoammattilaisen täytyy ehkä suojata itseään ammattiroolilla, mutta täysin virkaminän rajoissa hakevassa ja sosiaalisessa kirjastotyössä voi olla hankala toimia. Ulkopuolinen ei myöskään voi sanoa, että pistä nyt persoonaa 30% ja professionaalia 70%. Toiselle suhde on ehkä 15/85 tai 40/60.

Read Full Post »

- eikä vieläkään ole muistojen pajatso tyhjä. Muistot muinaisista esiintymisistä, asiakkaiden kohtaamisista, kummallisesti päättyneistä keskusteluista pulpahtelevat ja sekä hämmästyksekseni että joskus kauhuksenikin huomaan tilanteiden ja etenkin niistä saadun palautteen vaikuttaneen tapaan, jolla tänään viestin. Toiset tilanteet tuntuvat helpoilta ja mukavilta, joissakin jännittää syistä, jotka selviävät vasta kun pohtii, mitä ehkä nuoruusvuosien tai kouluaikojen viestintätilannetta hetki muistuttaa.

Porissa ollaan.

“Täytyy sanoa, että kun menin naimisiin ja sain lapsia, neuvottelutaitoni kehittyivät huimasti”, muisteli keski-iän ohittanut esimiesworkshoppaaja Jutan koulutustilaisuudessa toisaalla. Viestintätaidot eivät ole staattisia, ei myöskään esiintymisjännitys tai sen puute.

Keski-ikäisen täti-ihmisen ikätoverit muistavat ulkoaesitettyjen kouluesitelmien kauhun. Ei siinä paljon yleisön reaktioita tarkkailtu – eikä tainnut olla tarkoituskaan. Kun sen jälkeen on huomannut, että ulkoaopettelu kahlitsee ja tukisanat riittävät avamaan tilanteen vuorovaikutukselle, on vapautunut kouluaikojen peloista.

Kouluajoista puheen ollen, hyvä opettaja on osannut kannustaa niissäkin asioissa, jotka joskus esitetään negatiivisina: hiljainen ääni voi olla keino saada yleisö tarkkaavaiseksi.

Read Full Post »

Mihin kohtaan itse asettuisit olen kouluttanut -janalla? Paljon, jonkin verran, vähän? Kun edessäsi on uusi ryhmä, jonka aiemmasta osaamisesta et ole selvillä, alkuharjoituksella voi kerätä tietoa, jota et ennakkoon ole saanut. Janaharjoitus saa kaikki nousemaan tuoleistaan, erottaa tutusta vieruskaverista ja avaa keskustelun.

Havainnollistamiseen on tarjolla muutakin kuin ppt. Fläppitaulukin toimii edelleen, mutta muitakin keinoja on: äänensävyilläkin voi tehdä aiheensa eläväksi, samoin erilaisilla harjoituksilla. Niillä pitää kuitenkin olla tolkullinen tarkoitus. Alkuharjoitus virittää läsnäoloon, tutustuttaa muihin osallistujiin ja kouluttajaan. Itsestään on helpompi kertoa värien, esineiden ja asioiden kautta – ei ajolähtönä istumajärjestyksessä (jolloin useimpien aika kuluu oman esittelyvuoron ennakointiin).

Jutta Lainolla on työpajoissa käytössä erivärisiä kankaita (mikä väri kuvaa suhdettasi kouluttamiseen? mikä väri tänään vetää puoleensa?) ja erilaisia kortteja: ominaisuuksia, symboleja, persoonakortteja. Olenko kouluttajan utelias, joustava, päättäväinen? Oliko aamuni onnellinen?

Read Full Post »

Ryhmänohjauksesta kun puhutaan, ohjaajalla on oltava selvillä, mikä tilanteen tavoite on. Mitä tarjoat ryhmälle, mitä iloa, hyötyä, lisäarvoa he tilanteesta saavat? Ryhmästä pitäisi myös tietää muutakin kuin osallistujien lukumäärä, jotta voit herättää juuri käsillä olevan ryhmän kiinnostuksen heti alkajaisiksi.

Jutta antaa hyviä vinkkejä ryhmätilanteiden rakentamiseen. Tilanne pitää jäsennellä ja rytmittää. Kuten Kai Halttunen Kirjastokaistan videolla, myös Jutta ottaa esille aloituksen ja lopetuksen merkityksen. Miten johdatellaan aiheeseen, miten käynnistetään tilaisuus hyvin ja positiivisesti? Pienet, toiminnalliset harjoitukset voivat virittää päivän, tuokion tai työpajan alkuun nk. oikealla jalalla: eri värisiin kankaanpaloihin samaistuminen viestijänä / kouluttajana / esiintyäjänä, janalle asettuminen hyvin / huonosti nukkuneena ja tilanteen purkaminen yhdessä tutustuttaa kouluttajan ja osallistujat ja aktivoi kuulijat. Lopettamiseenkin kannattaa varata aikaa, ettei paikalta vain poistuta hätäisesti. Päivän voi päättää vaikka jokaisen osallistujan osaltaan täydentämään lauseeseen: Kouluttaminen on kuin __ .

Kehonkieli, eleet ja katse ovat meille workshop-osallistujille tuttuja sanattoman viestinnän osia. Asento tahtoo kuitenkin powerpointtaajalla jäädä puoliksi yleisöön selin, millä on ryhmädynamiikkaan vaikutuksensa. Ja vaikka hermostunutta hosumista on viisasta välttää, omaa luontaista elehdintäänsä ei kannata kahlita. Tilan käyttö on sekin tärkeää. Pöydän taakse piiloutuminen ja koneen takana jöpöttäminen eivät ymmärrettävästi luo kontaktia kuulijoihin. Kateederi pois puhujan ja kuulijan välistä (ja paneelikeskustelijoiden ja yleisön! miksei vain sohvia ja vaikka matala pikkupöytä, jos se huonekalu on välttämätön!) Lähesty ryhmääsi, älä jää liian kauas!

 

 

Read Full Post »

Harvinaisen hiljainen kirjasto ennen avaamishetkeä. Ihana aurinkoinen tiistai-aamu on Verkko haltuun -hankkeen työpajaturneen ensimmäinen. Kiertue käynnistyy valoisassa ja avarassa Lahden kaupunginkirjastossa ja auditoriossa käy jo kouluttaja Jutta Lainon ensimmäisen harjoituksen synnyttämä puheensorina. Muutamaa osallistujaa veti puoleensa lämmin ja energinen pinkki, toisia pirteä mutta rauhallinen petrooli ja kolmansia  aurinkoinen ja keväinen oranssi. (Samalla muodostui myös osuvia ryhmiä kuten Erja, Arja ja Mirja). Mukana on kirjastoammattilaisia Heinolasta, Kouvolasta, Lahdesta, Lappeenrannasta, mutta myös Vantaalta ja Järvenpäästä.

Jutta aloittaa workshopin kertomalla, kuinka käsityksemme itsestämme viestijänä, viestijäkuvamme, muotoutuu elämän aikana. Viestijäkuvaan vaikuttavat ymmärrettävästi aiemmat kokemukset: kannustettiinko kouluaikana esiintymään, puhumaan, viestimään, olivatko kokemukset positiivisia vai liittyikö esiintyminen aina tilanteisiin, joissa oli arvostelun kohteena kuten vaikkapa musiikkiopiston kurssitutkinnoissa. Työ ja siihen liittyvät kontaktit muovaavat omakuvaamme viestijänä, samoin opiskeluaikana käytetyt menetelmät. Eri elämäntilanteissa erilaiset viestintätaidot ovat tarpeen: teini-ikäisten lasten kanssa saattavat kehittyä neuvottelutaidot. Viestijäkuva voi siis myös iän myötä muuttua: käsitys itsestä esiintyjänä voi vahvistua, mikä yleensä tekee esiintymisestä ja viestintätilanteista mukavampia.

Tuolit odottavat ryhmää.

Oman viestintähistorian pohtiminen kymmenessä minuutissa on mukava, mutta myös hieman huolestuttava haaste. Tässähän joutuu menemään kouluaikojen esitelmäkipseihin ja konservatorion matineamokiin. Heti muistan itse yhden totaalisen muistikatkoksen pienenä pianistina: ihan varmasti kaikki puhuivat maanantai-aamuna koulussa juuri minusta ja siitä, miten jouduin aloittamaan biisin alusta kaksi, jos ei kolme kertaa. Hui.

Mutta sen miettiminen, mitä viestintätaitoja eri tilanteissa on oppinut ja kuinka ne ovat omakuvaan vaikuttaneet, tekee hyvää. Entä palaute? Millaista palautetta olen saanut, millainen palaute on vahvistanut positiivista viestijäkuvaa, mikä sitä murentanut? (Ja millaista palautetta siis itse voisi kanssaviestijöille tarjota!) Hyvä alku päivälle!

 

Read Full Post »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.